arpikudoksen mobilisointi

Arpikudoksen mobilisointi

Sidekudoksinen arpi on luonnon keino korjata ja vahvistaa vaurioaluetta.

Ongelmat syntyvät arven kasvaessa ristisidoksin ja kiinnikkein kiinni viereisiin kudoksiin. Tästä saattaa seurata liikerajoituksia, jotka vaikuttavat arven alla oleviin kudoksiin ja jotka voivat heijastua laajemmin kehoon aiheuttaen toiminnallisia ongelmia.

Arven hoito-ohjeet tiivistettynä:

-Arven alue tulisi mobilisoida optimaalisesti kolmen viikon ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua arven syntymisestä liikerajoitusten ennaltaehkäisemiseksi.

-Hoidon tavoitteena on palauttaa arven alueelle mahdollisimman hyvä liikkuvuus, eli normalisoida tilanne niin, että kudokset pääsevät esteettä liukumaan toistensa lomassa.

-Pitkittynyt tulehdus arven alueella (yli 6 päivää) saattaa lisätä kiinnikkeiden syntyä.

-Arven hoitoa kutsutaan mobilisoinniksi, mikä tarkoittaa liikuttamista. Osteopaateilla on useita erilaisia mobilisointitekniikoita arpien hoitoon.

– Arpialueen liikeratojen tutkimus ja käsin tehtävä sidekudoksen tunnustelu ja hoito kertovat, onko arpialueella liikerajoitusta ja miten kudokset reagoivat mobilisointiin. Osteopaatti ohjaa myös itsehoito-ohjeita, joka on tärkeä osa palautumista.

-Erityisesti ensimmäisen viikon aikana vammasta liikehoidossa tulee noudattaa maltillisuutta, sillä toistuva, liian voimakas liikuttelu arpeutumisen alkuvaiheessa saattaa johtaa lisäarven syntymiseen.

-Toisaalta vatsan alueen leikkauksen jälkeinen kevyt haavan suuntainen ihon manuaalinen venytys heti leikkauksen jälkeisenä päivänä (alle 24h) esti rottatutkimuksessa parhaiten voimakkaita kiinnikkeitä, jotka kyseisen tutkimuksen mukaan syntyvät usein 72h kuluessa leikkauksesta. 1.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei jälkihoitoa 3vko – 3kk leikkauksesta tai myöhemmin kannattaisi tehdä. Kudosten liikkuvuutta kannattaa edistää toiminnallisuuden parantamiseksi, mutta jos voimakkaita kiinniikkeitä on ehtinyt syntymään, erityisesti runsaasti, voi olla että normaalia liikkuvuutta ei saada täysin palautettua.

Arven suositeltava hoitoaika määräytyy normaalin sidekudoksen vauriokorjaantumisajan mukaan. Kolmen viikon kuluttua arpi- eli sidekudos on ehtinyt muodostaa jo vahvan ristisidosverkoston, joka muuntuu nopeammin vielä kolmeen kuukauteen asti. Sen jälkeen sidekudoksen paraneminen eli uudistuminen hidastuu, mutta voi jatkua muuntuneena arpialueella vielä yli vuoden (Van den Berg 2012). Tämä on siis paras aika hoitaa alue niin normaaliksi kuin mahdollista välttäen ylimääräisen liikerajoituksen syntymisen. Arpea voidaan kuitenkin hoitaa vielä vuosiakin vaurion jälkeen, sillä kehomme sidekudos muovaantuu jatkuvasti suhteessa kehon käyttämiseen (Myers 2009). 

Erityisen herkkiä alueita ristisidosten ja kiinnikkeiden syntymiseen ovat vatsan alueen leikkausten jälkeiset arvet. Vatsassa, sisäelinten ympärillä, on paljon sidekudosta (Ellis et. al. 1999). Sidekudoskerrosten tulisi liukua esteettömästi toisensa lomassa. Kiinnikkeiden syntyessä sidekudosten liukuminen häiriintyy ja seuraa liikerajoitus. Tämä voi tuntua kiristyksenä arpea liikutellessa ja myöhemmin johtaa laajempaan toiminnalliseen ongelmaan. Esimerkiksi kiinnikkeinen sektioarpi voi heikentää lantion alueen liikkuvuutta ja aiheuttaa alaselkä- ja alaraajakipuja. Osteopaattista vatsan alueen hoitoa leikkauksen jälkeen on tutkittu rotilla hyvin tuloksin. Leikkauksen jälkeen tehty mobilisaatio vähensi kiinnikkeiden syntymistä ja määrää (Bove, Chapelle 2012).

Jos arpi on lähellä hermoa, se saattaa aiheuttaa hermo-oireita, kuten puutumista ja jopa motorisen toiminnan häiriön eli hermon halvaantumisen. Vaikka hermoja yleensä varotaan erityisen tarkasti leikkauksia tehdessä, voi arpeutumisen seurauksena olla hermo-oireita. Tällöin arpikudoksen hoito voi auttaa palauttamaan hermon normaalin toiminnan. Tästä löytyy tapausesimerkki ”Asiakkaiden kokemuksia”-osiosta.

Osteopaattisesta manuaaliterapiasta vatsanalueen leikkausten jälkeen löytyy englanninkielinen pro gradu, jossa käydään kattavasti läpi arpikudoksen patofysiologiaa ja tutkimus katsauksia manuaaliterapiasta arven hoidossa. Jos olet kiinnostunut aiheesta, lue gradu TÄÄLTÄ.

Lähteet:

1) Geoffrey M. Bove, Susan L. Chapelle: Visceral mobilization can lyse and prevent peritoneal adhesions in a rat model. Journal of Bodywork and Movement Therapies, Volume 16, Issue 1, Pages 76–82, January 2012

Van den Berg, Frans (2012) The Physiology of fascia. Teoksessa Robert Shleip, Thomas W. Findley, Leon Chaitow, Peter A. Huijing (toim.) Fascia, The tensional network of The Human Body. Lontoo: Elsevier, s. 149-157.

Myers, Thomas W. (2009) Anatomy trains – Myofascial Meridians for Manual and Movement Therapists. Lontoo: Elsevier. 2. painos

Eyal Lederman (2005), The Science and Practise of Manual Therapy, Lontoo: Elsevier, 2. painos.

Muir`s textbook of Pathology, Edited by Levison et. al., Lontoo: Hodder Arnold, 14. painos. s. 69

Ellis, H., Moran, B.J., Thompson, J.N., et. al., (1999) Adhesion related hospital readmissions after abdominal and pelvic surgery: a retrospective cohort study. Lancet 353, 1470-1480.

tapauskertomus

Lue asiakkaani kokemus, jossa arpikudoksen mobilisointi sylkirauhasleikkauksen jälkeen auttoi palauttamaan kasvohermon toiminnan.

arven mobilisointi
mitä vastaanotolla tapahtuu

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Mitä vastaanotolla tapahtuva tutkimus, kehonkartoitus ja hoito pitää sisällään? Mitä voi odottaa ja miten valmistautua tapaamiseen?

Varaa aikasi

Seuraavat vapaat aikani näet ajanvarauskalenterista, linkki alla!