Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ajanvaraus

Varaa aikasi vastaanotolle!

Anatomian opetus

Täältä löydät tiedot tulevista kursseista!

 


Artikkelit

Lue kirjoituksia terveydestä!

 

 

Arpikudoksen hoito

Lisätty 22.09.2014

Kuva: Fascia, Gray´s AnatomyKuva: Fascia, Gray´s Anatomy

Arpien hoito on tärkeä, mutta vielä puutteellisesti tunnettu osa-alue yleisessä terveydenhoidossa. Sidekudoksinen arpi on luonnon keino korjata ja vahvistaa vaurioaluetta.

Ongelmat syntyvät arven kasvaessa ristisidoksin ja kiinnikkein kiinni viereisiin kudoksiin. Tästä saattaa seurata liikerajoituksia, jotka vaikuttavat arven alla oleviin kudoksiin ja jotka voivat heijastua laajemmin kehoon aiheuttaen toiminnallisia ongelmia.

Jalkaterän alueella oleva kiinnikkeinen arpi voi pitkän ajan kuluessa heijastua lonkkaan kireytenä, tai kiinnikkeinen sektioarpi voi aiheuttaa alaselkäkipua.

Arven hoito-ohjeet tiivistettynä:

-Arpi tulisi hoitaa optimaalisesti kolmen viikon ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua arven syntymisestä, jotta liikerajoitusten syntyminen voidaan välttää.

-Hoidon tavoitteena on palauttaa arven alueelle mahdollisimman hyvä liikkuvuus, eli normalisoida tilanne niin, että kudokset pääsevät esteettä liukumaan toistensa lomassa.

-Arven hoidossa tulee noudattaa varovaisuutta, sillä liian voimakas liikuttelu arpeutumisen alkuvaiheessa saattaa ärsyttää ja johtaa lisäarven syntymiseen.

-Pitkittynyt tulehdus arven alueella (yli 6 päivää) saattaa lisätä kiinnikkeiden syntyä.

-Arven hoitoa kutsutaan mobilisoinniksi, mikä tarkoittaa liikuttamista. Osteopaateilla on useita erilaisia mobilisointitekniikoita arpien hoitoon.

- Käsin tehtävä tutkimus kertoo, miten ja kuinka paljon arpea kannattaa hoitaa parantumisprosessin eri vaiheissa. Osteopaatti voi antaa myös itsehoito-ohjeita. 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Arven suositeltava hoitoaika määräytyy normaalin sidekudoksen vauriokorjaantumisajan mukaan. Kolmen viikon kuluttua arpi- eli sidekudos on ehtinyt muodostaa jo vahvan ristisidosverkoston, joka muuntuu nopeammin vielä kolmeen kuukauteen asti. Sen jälkeen sidekudoksen paraneminen eli uudistuminen hidastuu, mutta voi jatkua muuntuneena arpialueella vielä yli vuoden (Van den Berg 2012). Tämä on siis paras aika hoitaa alue niin normaaliksi kuin mahdollista välttäen ylimääräisen liikerajoituksen syntymisen. Arpea voidaan kuitenkin hoitaa vielä vuosiakin vaurion jälkeen, sillä kehomme sidekudos muovaantuu jatkuvasti suhteessa kehon käyttämiseen (Myers 2009). 

Erityisen herkkiä alueita ristisidosten ja kiinnikkeiden syntymiseen ovat vatsan alueen leikkausten jälkeiset arvet. Vatsassa, sisäelinten ympärillä, on paljon sidekudosta (Ellis et. al. 1999). Sidekudoskerrosten tulisi liukua esteettömästi toisensa lomassa. Kiinnikkeiden syntyessä sidekudosten liukuminen häiriintyy ja seuraa liikerajoitus. Tämä voi tuntua kiristyksenä arpea liikutellessa ja myöhemmin johtaa laajempaan toiminnalliseen ongelmaan. Esimerkiksi kiinnikkeinen sektioarpi voi heikentää lantion alueen liikkuvuutta ja aiheuttaa alaselkä- ja alaraajakipuja. Osteopaattista vatsan alueen hoitoa leikkauksen jälkeen on tutkittu rotilla hyvin tuloksin. Leikkauksen jälkeen tehty mobilisaatio vähensi kiinnikkeiden syntymistä ja määrää (Bove, Chapelle 2011).

Jos arpi on lähellä hermoa, se saattaa aiheuttaa hermo-oireita, kuten puutumista ja jopa motorisen toiminnan häiriön eli hermon halvaantumisen. Vaikka hermoja yleensä varotaan erityisen tarkasti leikkauksia tehdessä, voi arpeutumisen seurauksena olla hermo-oireita. Tällöin arpikudoksen hoito voi auttaa palauttamaan hermon normaalin toiminnan. Tästä löytyy tapausesimerkki "Asiakkaiden kokemuksia"-osiosta.

 

Lähteet:

Van den Berg, Frans (2012) The Physiology of fascia. Teoksessa Robert Shleip, Thomas W. Findley, Leon Chaitow, Peter A. Huijing (toim.) Fascia, The tensional network of The Human Body. Lontoo: Elsevier, s. 149-157.

Myers, Thomas W. (2009) Anatomy trains - Myofascial Meridians for Manual and Movement Therapists. Lontoo: Elsevier. 2. painos

Eyal Lederman (2005), The Science and Practise of Manual Therapy, Lontoo: Elsevier, 2. painos.

Muir`s textbook of Pathology, Edited by Levison et. al., Lontoo: Hodder Arnold, 14. painos. s. 69

Ellis, H., Moran, B.J., Thompson, J.N., et. al., (1999) Adhesion related hospital readmissions after abdominal and pelvic surgery: a retrospective cohort study. Lancet 353, 1470-1480.

Geoffrey M. Bove, Susan L. Chapelle: Visceral mobilization can lyse and prevent peritoneal adhesions in a rat model. Journal of Bodywork and Movement Therapies, Volume 16, Issue 1, Pages 76–82, January 2012